Ilman vanhoja jägstereitä ei varmaan salkkaritkaan ole niin eksoottinen kokemus kun he pitivät mekkalaa ja elivät tunteella mukana sarjassa. Varsinkin ismon elämä oli tärkeää

Pistooliakin on nyt sitten kokeiltu. Oli ihan kiva ampua sillä, ja varsinkin kantaminen oli rynkyn kantamista mukavampaa… siinä se vain oli reidellä. Tänään taas ammuttiin rynkyillä, sekin yllättävän mukavaa koska oli lähiammunnat ja räiskittiin tauluja 25-5 metrin päästä. Lopuksi vielä 15 kutia niin nopeaan tahtiin (ei sarja) kuin sormesta sai irti Ampumaradalla saimme vielä ilouutisen: lomille tänään. Jouduin sitten Lepistön kanssa autoa palauttamaan ja pesujonojen takia meni melko kauan ja jouduimme palatessamme 5 min. vaihtamaan lomakuteet niskaan ja valmiiksi lähtöön. Onnneksi kaverit tekivät lomakaapit meille valmiiksi.

TJ 182. ‘On niin vähän’ :/

Väijyvastuukin vaihtui meidän saapumiserälle ja nyt sitten saadaan väijyä oikein olan takaa. Tulee siis 16 tunnn työpäiviä ja nukkumista max 7h, koska pitää herätä tunti ennen vuoron alkua. Ja mitä otsikkoon tulee, niin kahden aikaan yöllä kaaduin yhden kohteen kierrolla ja kolautin asella hampaastani puolet pois.

Ei vaan jaksa kirjottaa TJ 186

Perjantaina sitten aloin oppia leirirutiineja, kuten korpossa ilmasuojassa ruoan odottaminen ym. Perjantaina oli herätys melkoisen aikaisin ja teltat purettiin ennen aamupalaa pimeässä. Sitten täytettiin poterot, autoin muita, koska en itse ollut vielä leirillä kun ne kaivettiin. Sitten oli jälleen rasteja tunnustelijoiden ja joukkueen etenemistavoista, loukkaantuneiden kuljettamisesta raahaamalla, kantamalla ym ja suojeluhälytyksestä. Viimeiseksi mainittu oli aivan pyllystä. Pitäisi kahdessa minuutissa laittaa sadeasu pakkasessa päälle. kymmenessä sekunnissa nasse (kaasunaamari)koottuna ja testattuna päässä. Tuskaiset oltavat kun sadeasu on pieni ja nasse täyttyy kuolasta…

Onneksi on maanantaikin lomaa.

Tuvassa mittasin keskiviikkona kuumeeksi 38,8 astetta, mutta en tietenkään kertonut siitä johtajille koska halusin olla omassa tuvassa. Alokas Koonin pillereillä kuume laski 37 tienoille ja perjantaina lähdettiin mehtään. Ampumapäivä ja erilaisten aseiden koulutuspäivä Hätilässä. Harjoiteltiin telamiinat ym. ja ammuttiin RK:lla (ihan vitustu juoksemista tässäkin). Ihan hyvin meni kyllä, kunnes aivan lopussa itse Saatana Yliluutnantti Hakkarainen juoksutti meitä. Vimmeistään siinä vaiheessa alkoi kuume kohata uudelleen. Koska järjestyminen ei mennyt aivan putkeen, jouduimme juoksemaan millon minnekin ja takaisin. Saihan siinä keräillä itseään maasta välillä muiden tallomana.

Ennen viitä oli lomatarkastus kasarmilla ja homman hoitivat kokelaat. Alikessujen mukaan hyvin pelottavat kokelaat. Tupa läpi ja odottelemaan koska lähdetään. Sitten vielä sisällä tuntumalla muodosaa pakkastakit niskassa hikoillessa kuunneltiin Yliluutnantti Valveen ja Luutnantti Nikkisen soperrusta ainakin 15 minuuttia. Pärstätkin syynättiin – onko lomakunnossa?

Kotona kun mittasin kuumeen… 38,0 astetta. Jee very kiva. Ihanaa sairastaa koko helvetin loma ja varmaan joutuu mosaleirinkin (ma-pe) jättämään väliin. Toivottavasti kuitenkin paranee ajoissa ja kunnolla.

Oon koko päivän vähän hourinut jotain omaa. Vedin pelkät tykit ja kengät päälle ja meinasin lähtee siis ilman housuja lomille. Mitähän ois Hakkarainen tykänny? Ja kotona tuli jotenkin irtonainen olo, tuntui että kädet olisivat irti ruumiista ja ne leijuisivat… Mitä lie. Kyl mä silti tykkään teistä.

PS. Teen muuten ihan älyhyviä pinkkoja

Heti ensimmäisenä kun astuin sotilaspoliisikomppanian ovesta, näin alikersantti Partasen pöydän takana… Jouduin sitten Mikolle lukemaan lapusta: “Herra alikersantti, alokas #rinkelinmaki#, ilmoittaudun palvelukseen”. Ei meinannut pokka pitää. Sitten ‘päästiinkin’ jonottamaan ensimmäistä varuste-erää pitkälti toista tuntia kylmässä viimassa. Muuta ei ole siitä ekasta päivästä mieleen jäänyt.

Sitten onkin opeteltu tahtimarssia, järjestymistä NOPEASTI ym. Tahtimarssi menee sekaisin aika koska meidän joukkueessa (tuvasta 6) on eräs idiootti, joka on sanonutkin ettei häntä kiinnosta, hän vaan kävelee omaan tahtiin. Olen siis joukkueessa 3 (tuvat 5 ja 6), tuvassa 5. Muutaman päivän palveluksen jälkeen jouduttiinkin rokotettavaksi. Kaksi piikkiä samaan aikaan, toinen vasempaan ja toinen oikeaan. Ei se pieni nipistys vielä mitään, mutta sitten meitä sai alkaa juoksuttamaan. Tahtijuoksu alkaa tulla tutuksi, koska spollella on aina kiire ja spolle juoksee aina. Tosin sisällä ei juosta – sisällä liidetään. Rappusetkin tikataan nopeasti jokaiselle portaalle astuen.

Tutuksi tulleita lausahduksia: “Imetään sitä hymyä… loppu ny” “Jokanen kasvaa kyrvän mitan ny” “Intissä ei saada, lomilla saadaan jos saadaan” (eli ei saa kysyä “saanko tehdä” vaan “voinko tehdä”) “Intissä ei pyydetä anteeksi, intissä pahoitellaan”

SpolK:n tupa numero 5 on aivan loistavaa sakkia etten sanoisi. Sekalaista kummajaista täynnä. Daltonitkin on tullut tutuksi, ennätys 6 päätä. Yöllä tosin rauha järkkyy kun virtahevot alkavat ääntelehtiä, sahanpuru lentää. Joskus joku jopa ulisee jotin kummllista. Piereskely ihan oma asiansa.

Mosa-minän päivä tiivistettynä:

06:00 Herätys (valot läsähtää päälle ja silmiä kirveltää)

06:00-06:19 Aamutoimet = vc, suhku. Punkan särmääminen, eli kiero ruudullinen päiväpeite tulee olla tiukasti ja suorassa punkan päällä.

06:20-06:25 Aamuvahvuus. Nimi huudetaan ja pitää karjua HERRA ALIKERSANTTI. Tuvassa kaikilla sama varustus.

06:55 Aamupalle lähtö. Huudetaan 10min, 5min ja 1min. Ajat ovat todellakin lyhyempiä… minuutilla täytyy jäpittää jakkaralla kädet suorassa polvilla ja katse kusirajassa, selkä suorana. Eikä härvätä.

07:10-07:35 Aamupala. Jonotusta 10 min, syömistä 10 min ja muotoon juoksemista ja astioiden palauttamista 5 min…

Tässä välissä jotain palvelusta… oppitunteja ym koulutusta.

11:00 aikaan lämmin ateria

Tässä välissä jotain palvelusta… oppitunteja ym koulutusta.

17:00 aikaan tonen lämmin ateria

Tässä välissä lisää palvelusta, usein sipa (siivouspalvelus) alkaa, eli tuvan ja tuvan vastuualueen (meillä ala-aula) tulee olla puhdas. Ja työvälineet ovat alkeelliset, aikaa n. 15-20 min. Jälki tulee olla tarkkaa, alikessu tarkistaa pyyhkimällä kädellä lattiat ym listat. Usein ensimmäisellä kerralla ei mene läpi ja lisäaikaa tulee ruhtinalliset 7 min tai vastaavaa.

19:00 Usein tähän aikaa pääsee varuskuntavapaalle. Erittäin usein menee pidempäänkin.

19:00-21:39 Vapaata, mahdollisuus iltapalaan, iltatoimet (vc, suihku)

21:00-21:39 Pinkan teko. Pinkka siis taitellaan tietyllä tyylillä juuri jakkaran kokoiseksi. Ruudut ja raidat tulee olla täysin suorassa ja vastakkaisissa päädyissä tulee kiertää sama väri. Reikää ei saa jäädä ja välikohdassa tulee olla kokonainen sininen ja kokonainen valkoinen. Pinkan tulee olla myös tasainen.

21:40 Iltavahvuus, edelleen sama asia kuin aamuvahvuudessa. Perään pinkkatarkastus, eli jos ei hyvä, niin korjataan.

22:00 Hyvää yötä, valot pois ja ovi kiinni

22:00-23:00 Hiljainen tunti. Tänä aikana ei tulisi tapahtua mitään. Tosin usein juuri tämä aika menee keskusteluun ym häröilyyn. 23:00 sitten vasta aletaan nukkumaan (!?!)

 Olimme juuri pe-la ampumaleirillä hätilässä. Harjoiteltiin to illalla repun ja tetsarin pakkaaminen, perjantaina sitten teltan pystyttäminen ja ampuminen 7,62 RK 62:lla. Herätys pe oli jo 05:00 Ensin kasattiin teltta ja syötiin ateria. Typeriä tapoja kuten jonottaminen “kenttäkeittiöön” korposta, eli korkeasta polviasennosta. Polvi murskana. Eikä mahdollisuutta pestä pakkia, joten edellinen ruoka vielä maistui seuraavassa. Pakkipussit meinaan unohtui. Lopulta päästiin ampumaan. Ensimmäinen laukaus ja aseen potkaisu yllättivät toden teolla. Mutta kun jyvälle pääsi, niin alkoi olla mukavaa ja hyviä tuloksia tulla. Iltapala ja ahtaaseen telttaan nukkumaan. Itselleni ei sattunut kipinävuoroa joten sain periaatteessa nukkua koko yön. Tosin välillä oli kipinämies vähän pihalla ja teltassa tuli jääkylmä ja heräilin vähän väliä.

Aamulla vielä herätys 6:15 ja siitä ampumaan räntäsateeseen. Samalla kakkosjoukkue “sai” kasata kaikki teltat pois. Myöhemmin vielä syötiin ja seisoskeltiin kylmissämme räntäsateessa bussia odollen useita tunteja. Siinä tylsyydessä jouduimme vielä aseemme puhdistamaan kohmeisin sormin. Kasarmeilla sitten ase piti öljytä ja viedä holviin. Reppu piti purkaa kaappiin ja kaappi särmätä siten että kaikilla tuvassa se on saman lainen ja etummaiset vaatteet rullattu rypyttömiin, suoriin ja saman kokoisiin rulliin. Lopulta odoteltiin 45 min että edes tarkastus alkaisi. Yliluutnantti kiersi kaapit läpi ja se oli siinä, lomille mars kuului käsky.

 Pahoittelen jos luit tämän, vein aikaasi ehkä turhaan.

Ai niin, meinasi ihan unohtua. Katri Ylanderkin kävi meille esiintymässä. Jos sanon, että olin totaalisen paska, niin en paljoa valehtele.

Ei pysty kirjottamaan.

Parolan Panssariprikaatin portit on jätetty selän taakse 7.1.2008 viimeistään klo. 16:00. En tiedä sen tarkemmin mihin sielä joudun, mutta laitoin ainakin kyselylomakkeeseen ykköseksi sotilaspoliisin. Petro se innoissaan ainakin uutisoi, että sinne olisin myös päässyt. Tiedä häntä, kai se on pakko uskoa.
Enää kaksi yötä omassa pehmoisessa sängyssä, pitkään nukutut aamut jäävät siviiliin. Rauhallinen herääminen samoten.

“Suomessa sotilaspoliisi ottaa palvelustehtävissä käskyjä vastaan vain oman joukko-osastonsa virkapaikalla olevalta päivystäjältä, varuskunnan komendantilta ja komentajalta sekä heidän suoranaisilta esimiehiltään. Kriisitilanteessa näitä vastaavat sotilaspoliisijoukkueen johtaja sekä hänen suoranaiset esimiehensä. Lisäksi kenraalikuntaan kuuluvilla upseereilla on oikeus antaa käskyjä sotilaspoliiseille ja vartiomiehille. Sotilaspoliisilla ja vartiotehtävää suorittavalla sotilaalla on palvelustehtävässään käskyvalta kaikkiin muihin sotilashenkilöihin.“ Muhahahaa

Onkohan mussa jotain vikaa, kun muut puhuu että himpura kun täytyy inttiinkin mennä. Mä oikeestaan lähden sinne toiveikkaana, vaikka kunto saattaapi olla keskitasoa ehkä jopa heikompikin. Sitä se teettää kun auton hankkii. Pitää varmaan tehdä patikkaretki Parolannummelle maanantaina Hikisenä ja väsyneenä perille ja suoraan punkkaan: “Voisko ne varusteet hakea huomena?” Jaa, taitaa olla parempi automobiililla kulkea, ei varmaankaan ite ajaa.Luonnollisestihan pakkanenkin kovenee juuri nnyt kun on intin aika, tulisi nyt vielä sitten ennätyskylmät kelit ja paska kesä päälle.

It’s time to serve Finland!
And I will.

Toivottakaa onnea retkelle karujen huhujen sävyttämään tuntemattomaan. Sinne, mistä kukaan ei ole palannut entisellään, mistä kaikki näkevät painajaisia. Nojaa. Ei kai se nyt niin paha voi olla *tärisee, keltainen neste valuu jalkaa myöden lattialle muodostaen valossa välkkyvän lammikon*…

Ei kyllä jaksa kirjotella nyt. Mutta siinä tilannepäivitystä vähän

09:00 Heräsin ja odottelin siskooni saapuvaksi… Suvaitsihan se sitten tulla yhden aikaan, oli kuulemma heränny jo 7:00 aamulla. :O Kusetti että heti herättyään tulee. Oisin itekin voinut nukkua pidempään. Sain uuden kylpytakin, kun edellinen olikin jo ihan palasina. Ei kuitenkaan tuhlattu vaan laitettiin koirille se vanha makuu alustaksi.

13:30 Lähden Tiiriöön. Ja kauhee ruuhka päällä sielä, yleensä pärjää yhdestä kahteen kassalla koko päivän, mutta tänään olikin jatkuvasti vähintään kaksi kassaa. Sairaasti purettavaa ja paikat täynnä. Lavoja käytävillä kun varastoon ei mahdu ym.

20:30-21:30 Kauheeta tilittämistä ja laskemista, rahaa oli niin penteleesti. Jäipä siinä muutama asia hoitamattakin. Ja nyt tuli mieleeni varsin ikäväkin seikka mikä jäi tekemättä. Niistä ei sen enempää.

Kuinka vanhalta/nuorelta oikein näytän ihmisten silmissä? Matti, joka palkkasi minut Lidliin, hämmästeli ikääni kun sanoin että täytän 19 tänään: “Siis oikeesti, ootko sä vasta 18″. Kyllähän sen pitäs tietää kun mut palkkaskin Ja työtoveri kans oli että “Ei uskois” ja anto vielä hätälahjana suklaapukin

No ihan hyvillä mielin menen nukkumaan vaikka suuri osa hommista jäi tekemättä

 Tämä kaikki siis muutaman tunnin sisään ja kun samaan aikaan pullokoneet huusi ym. niin osaatte varmaan kuvitella että hieman vitutti!!!

 *!* Oli kyllä oikein asiakkaalle kun oli niin kärttynen muutenkin.